Nyt se sitten tapahtui. Valontuoja.netin lähestyvän kuoleman vuoksi jouduin pakenemaan blogi kainalossa wordpressin suojiin. Eihän tämä hääppöistä ole, mutta kyseessä onkin väliaikainen pakolaisleiri ratkaisu. Ismo oli kiva (kuten aina) ja osti minulle domainin clandestination.org, joka joskus hamassa tulevaisuudessa tulee alistumaan tahtooni. Ensin tarvitsen hieman enemmän nörttitaitoja.
Nyt jotkut tietenkin miettivät, että mikä helvetin clandestination. Tarina on yksinkertaisuudessaan se, että en pystynyt rekisteröimään wordpressiin wallawallaa. Niinpä kehitin uuden nimen blogilleni yhdistämällä sanat clandestine (salainen, kätketty) ja destination (kohde, määränpää). Että näin. Olen luonut hirviön.
Tänään (tai oikeammin eilen) juhlistimme itsenäisyyspäivää Marian ja Ismon luona katsomalla linnanjuhlia ja syömällä paljon/liikaa. Sitä ennen onnistuimme Oonan ja Tuomaksen kanssa eksymään keskustaan keskelle valtavaa väkijoukkoa. Ihmiset eivät olleet kivoja, mutta ilotulitus oli.
Seuraavan tekstipätkän kirjoitin eilen joskus yhden aikaan yöllä, jolloin sivuni katosivat altani yllättäen. En jaksa harrastaa itsesensuuria, vaan julkaisen yölliset ajatukseni tässä samassa.
Maria haastoi minut listaamaan asioita, jotka tekivät minut lapsena iloiseksi. Idea on ihanasta Erlend Loen Supernaiivi -kirjasta, joka kaikkien pitäisi lukea. Varsinkin jos tuntee olevansa hieman eksyksissä. Mutta nyt itse listaamiseen:
-pehmolelut, varsinkin äidin tekemä valkoinen ja resuinen otus
-mummo
-iltasadut
-aamupiirretyt viikonloppuisin (tyyliin Turtles ja Ankronikka jne.)
-muovikasseista askarrellut leijat
-itse tehdyt nuolipyssyt (nämä alkeelliset kapistukset koostuivat taivutetusta oksasta jonka päihin oli sidottu jokin naru)
-uiminen (tykkäsin pienenä ihan kamalasti uimisesta, kävin uimahallissakin usein viikoittain)
-kesällä mökillä oleminen
-Maria (ainut joka ymmärsi minua ja jakoi kanssani yhtä sairaan mielikuvituksen)
Tämä ei ollut kovin helppo tehtävä. Yleensä kun en muista mitään vanhoja juttuja. Jos joku tulee kysymään, että “hei, muistatko silloin ja silloin kun tehtiin sitä ja sitä” niin useimmiten vastaukseni on “en”. Tosin juuri tässä eräänä päivänä muistelimme Suvin kanssa kuinka joskus ala-asteella jouduimme rehtorin puhutteluun, koska tulostimme koulussa alastonkuvia Madonnasta. Ei siitä sitten sen enempää.
Tällä hetkellä on sellainen “olenpas minä kusipää”-olo. En vielä tähänkään päivään mennessä ole oppinut ajattelemaan sanomisiani ennen kuin on liian myöhäistä. Harmi ettei itseään voi potkia munuaisiin. Voisin uuden vuoden lupauksena luvata yrittää olla parempi ja hitusen mukavampi ihminen.
Nyt voisin jatkaa upouuden Star Wars dvd boxini ihailua. Siinä on komeat ruotsinkieliset kannet. Yritän olla kuolaamatta liikaa. Sain sen hieman myöhäisenä synttärilahjana Marialta ja Ismolta. Never underestimate the power of the Force!
