Joulu taisikin melko pitkälti olla tässä. Jotain on kyllä pielessä; ei ole yhtään ähky olo ja lisäksi keitin äsken nuudeleita vaikka kaappi on täynnä ruokaa.

Kummatkin mummot olivat viettämässä meillä joulua.  Yritin piiloutua kirjani taakse nauramaan, kun mummot yhdessä katsoivat Kauniita ja rohkeita ja yrittivät pysyä mukana tapahtumissa. “Onko tuo nyt sen yhden lapsi?” “Eiku se on se Ridgen veljenpojan tytär!” Eikä tässä vielä kaikki: joulukonserttia katsoessaan mummot yhtyivät kuorossa mukaan laulamaan joululauluja. “Jeeeesus tullut oooon!”.

Joulupukki toi uuden puhelimen ja Maria toi uuden kahvikupin. Se on ihana ja juon siitä tästä lähtien aina kahvia. Lisäksi sain ainakin kaksi leffaa, kaulaliinan (erityisen hienon sellaisen), lapaset, sukat, Tiuhti ja Viuhti mukin ja lautasen sekä suklaasydämiä. Heti tavaranjakoprosessin jälkeen livahdin viemään Kimille lahjaa ja ajelemaan Marian ja Oonan kanssa. Myös Emirin kutsu kävi, joten vietin jouluaatostani pari tuntia ABC:llä juoden kahvia ja keskustellen mm. eri suihkusaippuoista.

Joululomaani on ilmaantunut häiritsemään eräs seikka: en saa millään nukuttua kunnolla. Syy siihen on erään hiiliperäisen organismin puuttuminen lähiympäristöstäni, niin ainakin luulen. Mutta ei se mitään.

Nyt alkaa pikkuhiljaa olemaan oksettava olo.