En ole varmaan pitkään aikaan nauranut yhden illan aikana niin paljon kuin eilen. Vietin iltani hervottomien roolipelaajien kanssa joista suurin osa opiskelee fysiikkaa. Aika-avaruus, funktiot, metafysiikka, deformaatio, indeksiluvut ja varsinkin afroamerikkalaisen seksuaalivähemmistöä edustavan pelinappulan lokalisoituminen ja time-warpit tulivat siis erittäin tutuiksi. Miten yhdestä lautapelistä voi saada niin paljon iloa irti?
Suoritin tänään pakollisia kodinhoitotehtäviä eli pesin pyykkiä. Koska pyykkitupamme sijaitsee toisessa talossa joudun kulkemaan n. 50 metrin matkan viereisen kerrostalon pihan poikki. Hakiessani pyykkejä kuljin viiden lapsen ohi joista neljä oli romaneja ja yksi ”suomalainen” (ei kovin poliittisesti korrekti ilmaisu, romanitkin kun ovat suomalaisia). Tämä toppapukuinen n. kuusivuotias poika siis alkoi uhitella itsekseen näille romanilapsille. Tämän verran onnistuin keskustelusta kuulemaan:
Romanilapsi: Et sä saa kiusata meitä.
Toppapukupoika: No te ootte jotain mustalaisia!
Romanilapsi: Ite oot joku suomalainen!
Toppapukupoika: Hö, no niin oonkin.
Romanilapsi: Mustalaiset tappaa teidät kaikki!
Romanilapsi #2: Nii, kun meillä on niin isoja hevosia!
