Tampere kutsui ja minä vastasin. Vihdoinkin, pitkän odotuksen jälkeen. Takana siis rentouttava ja ilahduttava viikonloppu Tampereella Marian ja Ismon luona. Mahtavuutta viettää laatuaikaa kavereiden kanssa. Mitään sen kummempaa emme tehneet; laiskottelimme, oleilimme, nörttäsimme, nauroimme, joimme kahvia ja söimme jäätelöä. Lauantaina käytiin keskustassa pyörähtämässä. Ostin uudet kynsikkäät ( musta-violetti -raitaiset) ja Tove Janssonin Taikatalvi kirjan.
Jokaisen pitäisi jossain vaiheessa elämäänsä lukea Muumikirjoja, niissä on paljon asiaa ja oivaltavia juttuja ihmisistä ja maailmasta. Muumeissa (edelleen siis kirjat, TV sarja on ihan eri juttu) on myös omanlainen uniikki tunnelma, kuten esimerkiksi Muumilaakson marraskuussa joka on mielestäni äärettömän melankolinen mutta tavallaan toiveikas. Angstauskirja joka täytyy lukea aina syksyisin.
Koti ei oikein tunnu kodilta. Tähän mennessä on aina tuntunut hyvältä palata kotiin, koska pidän asunnostani ja viihdyn yleisesti ottaen melko hyvin. Ehkä kevään myötä iskee jonkinlainen levottomuus joka ajaa liikkeelle ja saa haluamaan eroon kaikesta vanhasta ja jämähtäneestä. Kyse ei kuitenkaan taida olla kyllästymisestä. Kohta on kuitenkin kesä ja kesällä kaikki tuntuu mukavammalta.
Clandestination 