Ohita navigointi

Monthly Archives: syyskuu 2007

Jani sai minut vihdoinkin olemaan ahkera ja liittymään facebookkiin. Jännittävää. Vietin viikonlopun Jyväskylässä tehden kaikkea kivaa. Perjantaina söin paljon, hengailin ihmisten kanssa ja pelasin lautapelejä. Lautapelejä pitäisi arvostaa enemmän, niillä on paljon myös terapeuttisia vaikutuksia. Lauantaina jatkoin sosiaalista toimintaa näkemällä mm. Ilonaa, Kimiä ja Amaliaa. Illan lopuksi kävin itsekseni katsomassa Maameren tarinat eli Gedo senki-nimisen leffan. Alkuperäisessä kirjassa olisi ollut ainesta miljoona kertaa parempaan leffaan, mutta kyllähän tämäkin ihan mainio kokemus oli. Perinteistä Studio Ghiblin tyyliä, ei kuitenkaan yllä lähellekään Liikkuvan linnan saatika sitten Henkien kätkemän tasoa. Sitä tuskin kukaan odottikaan, minä en ainakaan. Ostin myös uudet maiharit. Ne on kivat, vetoketjulliset, punamustat ja näyttää hienolta hameen kanssa.

Viime viikko oli koulun puolesta hektinen. Ensimmäinen Microsoft Office-tentti ja tiimityöskentelyesseen palautus. En usko suoriutuneeni tentistä tarpeeksi hyvin läpäistäkseni sen, mutta se on sitten sen ajan murhe. Yllättävän paljon on kuitenkin tullut opittua koulussa kuluneen jakson aikana. Kaikkea hyödyllistä ja ehkä vähemmän hyödyllistä. Työskentelytavatkin miellyttävät paljon enemmän kuin aikoinaan lukion opettajajohtoinen opetus. Saa nyt nähdä milloin alkaa puhti hiipua. Mukavien ja ratkiriemukkaiden luokkatoverien ansiosta jaksaminen saattaa riittää pidempään kuin normaalisti.

Viime viikolla pidimme Oonan kanssa pienimuotoiset tuparit. Pelattiin Kimbleä, syötiin, juotiin ja osa katsoi pornoa. Kaverit on kivoja.

Eräs poika löysi minut ja minä olen edelleen lähinnä jakomielitautisen hämmentynyt. Inhoan kaikkia ihmissuhdesotkuja, minuun ei ole asennettu mitään toimintaohjeita sellaisten varalle ja pelkään elämää liikaa, jotta voisin ottaa niistä manuaalisesti selvää. Pakko kai vain yrittää alituisen hajoilemisen sijasta.

Mainokset

Halleluja, kuulkaa ylistykseni. Internet on tullut taloon ja tehnyt surkean nörtin onnelliseksi. Olipahan kokemus, melkein kolme viikkoa ilman kotona olevaa nettiyhteyttä. Aikaa tuli toisaalta käytettyä paljon viisaammin; luin, katselin leffoja, järjestelin asuntoa, olin sosiaalinen ja tein kouluhommia. Valitettavasti katsoin myös äärettömän huonoja tv-ohjelmia. Kaikkein parasta seuraa (Oonan lisäksi tietenkin) oli ja on edelleenkin sarjakuva nimeltään The Walking Dead. Kysehän on siis Kimin suosittelemasta zombie-sarjiksesta, johon koukutuin täysin. En ole koskaan ollut mikään suuri elävien kuolleiden fanittaja, mutta The Walking Dead iskee silti kuin sorkkarauta zombin limaisiin aivoihin.

walkingdead

Eihän tuon näköisiä kullannuppuja voi vastustaa!

Viime viikolla olin koulussa jopa kolmena päivänä ja tämä luonnoton stressi aiheutti sen että sairastuin. Sateessa käveleminen saattoi tietenkin vaikuttaa hieman. Kipeänä oleminen on kurjaa, paitsi jos on paljon hyvää teetä.

Muutamia uusia, mukavia ihmisiä on ilmestynyt elämään, mikä on hyvinkin positiivista. Olen miettinyt paljon ihmisiä ja näiden kummallisten otusten käyttäytymistä ja mitä loppujen lopuksi arvostan kaikkein eniten sellaisissa henkilöissä joiden kanssa viihdyn. On hienoa löytää ihmisiä joiden kanssa on melkeinpä ensitapaamisesta lähtien helppo olla. Muutenkin on tullut tarkkailtua kanssaeläjiä yllättävän paljon ja pohdittua omia periaatteita ja sitä miksi niiden mukaan elää.

Koska olen mielikuvitukseton ja itsekeskeinen hyypiö niin muutin blogin nimen pelkäksi wallawallaksi kuten jotkut nokkelat lapset jo todennäköisesti ovat huomanneet. Jokin päivä saatan keksiä jonkin universumiakin suuremman nimen, mutta se on sen ajan ilo. Lause ”kuunnelkaa kun hullu huutaa” löytyy muuten Mokoman lyriikoista, kappaleesta nimeltään Ärräpää.

Irkki vammaa minulle jostain tuntemattomasta syystä enkä tykkää ollenkaan. Kertokaa mikä sitä vaivaa. Syysmasennus ei ole mikään oikea syy.

Kuka kumma on tullut blogiini hakusanalla ”aikuisiän disko”? Täältä ei valitettavasti löydy aikuisia eikä oikein diskoakaan.

Joudun elämään vielä kolme pitkää viikkoa ilman nettiyhteyttä. Pakenin siis Jyväskylään dataamaan. Ihan kuin sitä ei istuisi koulussa päivittäin koneen ääressä. Koneiden lisäksi koulussa on ollut suurta draamaa. Sen siitä saa kun ei hallitse viinaksien käyttöä ja itkee sitten omaa käytöstään jälkeenpäin. Minulta ei suuremmin myötätuntoa löydy. Jos aikuinen ihminen ei tiedä omia rajojaan tai päättää olla välittämättä niistä, niin ottakoon vastuuta teoistaan ja kärsikööt seuraukset.

Koekäytin saunamme eilen. Erittäin mukavaa kun oma, tilava sauna. Oma huone alkaa myöskin näyttää viihtyisältä. Ripustelin kaikki tärkeät julisteet seinille ja kiinnittelin muutakin sälää ympäri asuntoa. Koko paikka tuntuu heti paljon kodikkaammalta, varsinkin kun vertaa edellisen asukkaan sisustukseen. Ikkunastani näkyy kallio ja metsää ja takapihalla hiipparoi aamuisin hämyisiä miehiä. En uskalla avata ikkunaverhoja. Keittiön ikkunasta näkyy hiekkalaatikko ja keinu ja hyvin usein lapsia. Ajattelin joku päivä asettua ikkunan eteen irvistelemään lapsille. Hankimme Oonan kanssa loistavan maineen naapureiden keskuudessa.

Tulkaa korjaamaan meidän lähikauppa. Se on rikki.

Tänään junassa vieressäni istui tyttö lukien uusinta/viimeistä Harry Potteria nenä melkein kirjaimellisesti kiinni kirjassa. Arvatkaa vaan kuinka kamalasti teki mieli huutaa ääneen kirjan loppuratkaisu. Vielä paremman efektin olisi varmasti saanut aikaiseksi kuiskaamalla loppuhuipennuksen tytön korvaan ja sitten vain jatkanut tyynesti oman kirjan lukemista. Spoilaaminen on ikävää, mutta minkä sitä mielihaluilleen mahtaa. Lisäksi bongasin junasta pummilla matkustavan jäniksen, mutta en ilmiantanut sitä.

Olin tiistaina viettämässä laatuaikaa Tampereen YAD-väen kanssa. Grillasimme vesisateessa. Paahdetut vaahtokarkit maistuvat ihan yhtä hyvältä vesisateella kuin auringon paistaessa. Torstaina osallistuin taas koulun yhteisiin ryyppäjäishetkiin, tällä kertaa vuorossa oli kastajaiset. Näytin über-nätiltä heiluessani viikset naamassa, baskeri päässä ja patonki kädessä. Loppuillasta patongistani ei ollut enää mitään jäljellä, olin käyttänyt sitä taisteluaseena. Ihan kivat kekkerit siis, oli vain saakelin kylmä.

Sain tänään käsiini Blaqk Audion levyn, nimeltään CexCells. Kyseessähän on siis AFI:n laulajan ja kitaristin elektroninen sivuprojekti, joka vihdoin monen vuoden odottelun jälkeen sai julkaistua kokonaisen levyn. En ole vielä päättänyt kuinka paljon pidän CexCellsistä vai pidänkö edes. Odotin hieman erilaista lopputulosta. Tarvitsen vielä muutaman kuuntelukerran antaakseni lopullisen tuomion. Lisäksi päätin tänään, että kaikille ihmisille pitäisi lukea iltasatuja.

Oleskeluaikani Marian ja Ismon luona sai päätöksensä, sunnuntaina pitäisi siirtyä omaan kämppään. Kiitän suuresti sohvapaikasta ja seurasta. A friend in need is a friend indeed. Selvisimme ilman konflikteja ja ruumiita.

Tämän viikon aikana olen oppinut koulussa, että hait pureskelevat valtamerien pohjissa olevia kaapeleita ja että hait haistavat veren kilometrin päästä. Tervetuloa opiskelemaan tietojenkäsittelyä.