Loneliness be over

 Alan pikkuhiljaa palailla zombi-olotilasta takaisin elävien kirjoihin. Joskus elävätkin kuolleet tekevät comebackin. Keuhkoissani asustaa edelleen jokin limainen ulkoavaruuden alieni, joka ei suo minulle rauhallisia yöunia. Menisi jo muualle piinaamaan.

Heittäydyin eilen rankaksi ja ostin uuden imurin. Viikon kohokohta. Hypehypehype. Se on sininen, pieni ja ketterä. Ei kuitenkaan täytä veroilmoitusta puolestani tai aliverkota. Harmi, imureissa pitäisi olla lisäominaisuutena automaattinen aliverkotus.

Lähiaikoina koulu on vienyt yhä enemmän aikaani. Kun yrittää olla tällainen hyvä oppilas niin päätyy viettämään monta tuntia koneen ääressä koodaten. Stressitaso alkaa pikkuhiljaa nousta, mutta jos vain saan pidettyä itseni edes suurin piirtein yhtä tuotteliaana kuin tähän asti niin saatan selvitä hengissä jouluun asti.

Koulustressistä ja kaikista yleisistä ärtymyksen aiheuttajista huolimatta olotilani on kovin seesteinen. En muista milloin olisi ollut viimeksi näin tasapainoinen olo. Maailmantuskakin on lievittynyt muutamalla asteella. Toivottavasti kyseessä ei ole mikään keuhkoalienin aiheuttama harha, joka haihtuu ja vie kaiken orastavan positiivisuuden mukanaan. Eihän se nyt olisi mielekästä.

Advertisement

Isis – Collapse and Crush

Haluan valittaa. Valivalivalivalivalivalivalivali! Ettäs tiedätte, hmph. Minun blogi, täysi oikeus valittaa. Ei palautusoikeutta. Olen ollut yli viikon ajan kuumeessa ja viimeistään nyt alan pikkuhiljaa hajoilla. Yskin niin paljon, että meinaan oksentaa enkä saa öisin nukuttua. Tekisi mieli repiä keuhkot ulos, naulata ne seinään ja nauraa sitten voitonriemuisesti. Kävin maanantaina valivalivalittamassa jollekin hoituritädille, jonka oma lääkityskään ei tuntunut olevan aivan kunnossa. Tätönen myös kirjoitti tietokoneelle yhtä sormea käyttäen, mikä oli melkoisen hupaisa näky. Muutamien testien jälkeinen tuomio oli luokkaa ”paranet sitten kun paranet, ei tässä oikein ole mitään tehtävissä.” Lohduttavaa. Sain pari päivää sairaslomaa, mutta päätin silti mennä kouluun opettelemaan CSS:n alkeita ja luomaan hirviöitä. Tänä aamuna totesin etten kykene taaskaan selviytymään kouluun, joten jäin kotiin räkimään.

Kipeänä oleminen on yleisesti ottaen äärettömän tylsää, mutta myös hyvin stressaavaa. Tunneille ei pääse osallistumaan ja opiskeluissa jää jälkeen, jolloin joutuu opettelemaan itsekseen kaikki asiat. Jos vieläpä on menossa sellainen kurssi, jonka aiheista ei ole oikein mitään pohjatietoa, tilanne on vielä kurjempi. Lisäksi joutuu miettimään kaikkia rästiin jääneitä kouluhommia ja tekemään niitä puolikuntoisena.

No niin, eiköhän tämä internet-kiukuttelu ala riittää. Siirrytään positiivisempiin asioihin: Tänä päivänä Herran vuonna 2007 taas yksi sielu liittyy meihin aikuisiin, nimittäin Matti täyttää 20-vuotta. Onnea kasapäin.