Ohita navigointi

Monthly Archives: joulukuu 2007

Näin kohta vaihtuvan vuoden kunniaksi päätin lootusasennossa mietiskellä, mitä musiikkia olen viimeisen vuoden aikana kuunnellut ja mikä on erityisesti tehnyt vaikutuksen. Vuorossa siis vuoden 2007 parhaat levyt top5 ja parhaat biisit top 5. Listani eroavat perinteisistä vuoden parhaat-listoista siten, että levyjä/kappaleita ei välttämättä ole julkaistu vuonna 2007. Top vitoseen on siis valittu musiikkia, joka herättää muistoja kuluneelta vuodelta ja on soinut ahkerasti stereoissa/koneella.

Levyt top 5:

The Orders-Quilt and Confusion

Kävin joskus viime talvena Ilokivessä katsomassa Ordersin keikkaa kun kaverit houkuttelivat mukaan ja ostin samalla kyseisen levyn. Kannatti olla taas kertaalleen ennakkoluuloton. The Orders on sellaista Interpol-poljennolla varustettua synkiö-musiikkia.

Deftones-Around the Fur

Heräsin Deftonesiin melko myöhään, mutta onneksi en sentään nukkunut onneni ohi. Tästä levystä tulee lähinnä mieleen kaikki pitkät nörttäyssessiot.

Refused-The Shape of Punk to Come

Levy täynnä loistavia lyriikoita ja punk/hardcore kieroilua. Varsinkin viime keväänä tätä tuli huudatettua käsittämättömin määrin.

The Smiths-Strangeways Here We Come

Kokonaisuutena kaikkein vahvin Smiths-levy ja hyvinkin mieluisa sellainen. Tästä tulee Maria mieleen ja se pari viikkoa, jonka ajan asuin Marian ja Ismon luona.

Rise Against-Revolutions Per Minute

Kuuntelin tätä paljon kun vielä asuin Jyväskylässä, kesällä varsinkin. Varmaan paras Rise Againstin levy.

Biisit top 5:

Muse-Bliss

En ole koskaan fanittanut Musea ja ainoan omistamani levynkin myin pois, mutta Musella on monia yksittäisiä kappaleita jotka saavat kylmät väreet juoksemaan pitkin selkää. Bliss oli menneen syksyn tunnari ja siitä tulee lähes automaattisesti Matti mieleen.

Muse-Map of the Problematique

Jotenkin aivan käsittämättömän hieno kappale.

Bad Religion-Modern Man

Bad Religion on ollut in jo pidempäänkin, mutta muutamaa kappaletta on täytynyt tahkota erityisen paljon tämän vuoden aikana, ja Modern Man on yksi niistä. Nokkelat sanoitukset.

Tool-Vicarious

Muistuu mieleen kun työskentelin YAD:lla ja ajelin paljon autolla ja Vicarious soi usein radiossa.

Paprika Korps-Mind Explorer

Paprika Korps oli tämän vuoden uusi löytö. Mind Explorerista tulee mieleen kesän festarit ja varsinkin Jurassic Rock, jossa näin bändin livenä.

Kohti uutta vuotta ja uutta musiikkia joka vain odottaa tulevansa löydetyksi.

Mainokset

Joulu taisikin melko pitkälti olla tässä. Jotain on kyllä pielessä; ei ole yhtään ähky olo ja lisäksi keitin äsken nuudeleita vaikka kaappi on täynnä ruokaa.

Kummatkin mummot olivat viettämässä meillä joulua.  Yritin piiloutua kirjani taakse nauramaan, kun mummot yhdessä katsoivat Kauniita ja rohkeita ja yrittivät pysyä mukana tapahtumissa. ”Onko tuo nyt sen yhden lapsi?” ”Eiku se on se Ridgen veljenpojan tytär!” Eikä tässä vielä kaikki: joulukonserttia katsoessaan mummot yhtyivät kuorossa mukaan laulamaan joululauluja. ”Jeeeesus tullut oooon!”.

Joulupukki toi uuden puhelimen ja Maria toi uuden kahvikupin. Se on ihana ja juon siitä tästä lähtien aina kahvia. Lisäksi sain ainakin kaksi leffaa, kaulaliinan (erityisen hienon sellaisen), lapaset, sukat, Tiuhti ja Viuhti mukin ja lautasen sekä suklaasydämiä. Heti tavaranjakoprosessin jälkeen livahdin viemään Kimille lahjaa ja ajelemaan Marian ja Oonan kanssa. Myös Emirin kutsu kävi, joten vietin jouluaatostani pari tuntia ABC:llä juoden kahvia ja keskustellen mm. eri suihkusaippuoista.

Joululomaani on ilmaantunut häiritsemään eräs seikka: en saa millään nukuttua kunnolla. Syy siihen on erään hiiliperäisen organismin puuttuminen lähiympäristöstäni, niin ainakin luulen. Mutta ei se mitään.

Nyt alkaa pikkuhiljaa olemaan oksettava olo.

Minuun on aivan varmasti asennettu jokin omituisia ihmisiä houkutteleva mikrosiru. Se lähettää tasaisin väliajoin jollain tuntemattomalla taajuudella pulsseja, joihin vain kieroutuneet kukkahattutädit ja muut mummelit reagoivat. Joko tästä tai jostain muusta syystä onnistun turhan usein houkuttelemaan läheisyyteeni ylipuheliaita tai muuten vaan hassahteina tätejä, jotka ehtivät ah niin loputtoman pitkältä tuntuvan bussimatkan aikana kertomaan sekä omansa että tyttärenpojan kummitädin kaiman ja tämän koiran koko elämäntarinan. En enää tee sitä virhearviota, että istun ruuhkaisessa bussissa harmittomalta näyttävän tätösen viereen, varsinkaan jos en ole ehtinyt kaivaa mp3 soitinta esiin. Erityisesti sellaisina päivinä, jolloin empatiavarastot on käytetty täysin loppuun, ei kiinnosta viettää linkkimatkaa nyökkäilemällä ja hymähtelemällä tuntemattoman ihmisen turhimmista turhimmille jorinoille. Ymmärrän täysin yksinäisiä mummoja, joilla ei ole elämässään ketään kenelle jutella, mutta vinksahtaneet tädit ovat aivan eri asia. Tästä huolimatta osaan aina käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla ja hyvät käytöstavat muistaen. Teitittelen jopa, kyseessä kun on kuitenkin huomattavasti vanhempi ihminen.

Jotta en joutuisi täysin väärinymmärretyksi, niin sanottakoon, että minusta on ok jos ihmiset tulevat puhumaan minulle. Vastaan mielelläni ja saatan jopa alkaa keskustelemaan jos aihe kiinnostaa, no problem. Randomit elämäntarinaansa ja päivän askareitaan kertaavat vilijonkat eivät vain ole sama asia. Toisaalta, joskus nämä tädit onnistuvat kehittämään niin legendaarisia lausahduksia ja teorioita, että tapaaminen muuttuu lähes viihdyttäväksi. Nokian saastunut vesi -skandaali ja ihmisten sairastuminen johtuvat siitä, että satoi lunta, eikö niin? Lumi on niin paha asia kun sitä on kerralla paljon.

Joulu tulee. Minulla on suklaakalenteri josta avaan joka aamu yhden luukun. Pysyy hyvin päivissä mukana. Miksi vain joulukuussa täytyy olla kalenteri? Olisi paljon mukavampaa jos saisi joka aamu avata luukun ja saada palan suklaata. Lisäksi tietäisi aina missä päivässä mennään.

Tänään lähetin kolme joulukorttia. Porukoille ja mummoille. Inhoan kaikkia yli-ihania joulupukki/enkeli/jeesuslapsi -kortteja, joten etsin muutaman kriteerini täyttävän hieman hillitymmän, mutta nätin kortin. Eilen paketoin joululahjoja suurella innolla samalla kun katsoin leffan 300. Paketointi on kivaa. 300 oli komea elokuva ja hyvinkin viihdyttävä. Tärkeintä koko leffassa olivat tietenkin kohdat ”this is spartaaaaa!” ja ”tonight we dine in hell”.

Kouluprojekti alkaa olla hyvällä mallilla, nyt vain pitäisi alle viikossa kirjoittaa kolme esseetä. Hyvinhän tässä ehtii.

Nyt se sitten tapahtui. Valontuoja.netin lähestyvän kuoleman vuoksi jouduin pakenemaan blogi kainalossa wordpressin suojiin. Eihän tämä hääppöistä ole, mutta kyseessä onkin väliaikainen pakolaisleiri ratkaisu. Ismo oli kiva (kuten aina) ja osti minulle domainin clandestination.org, joka joskus hamassa tulevaisuudessa tulee alistumaan tahtooni. Ensin tarvitsen hieman enemmän nörttitaitoja.

Nyt jotkut tietenkin miettivät, että mikä helvetin clandestination. Tarina on yksinkertaisuudessaan se, että en pystynyt rekisteröimään wordpressiin wallawallaa. Niinpä kehitin uuden nimen blogilleni yhdistämällä sanat clandestine (salainen, kätketty) ja destination (kohde, määränpää). Että näin. Olen luonut hirviön.

Tänään (tai oikeammin eilen) juhlistimme itsenäisyyspäivää Marian ja Ismon luona katsomalla linnanjuhlia ja syömällä paljon/liikaa. Sitä ennen onnistuimme Oonan ja Tuomaksen kanssa eksymään keskustaan keskelle valtavaa väkijoukkoa. Ihmiset eivät olleet kivoja, mutta ilotulitus oli.

Seuraavan tekstipätkän kirjoitin eilen joskus yhden aikaan yöllä, jolloin sivuni katosivat altani yllättäen. En jaksa harrastaa itsesensuuria, vaan julkaisen yölliset ajatukseni tässä samassa.

Maria haastoi minut listaamaan asioita, jotka tekivät minut lapsena iloiseksi. Idea on ihanasta Erlend Loen Supernaiivi -kirjasta, joka kaikkien pitäisi lukea. Varsinkin jos tuntee olevansa hieman eksyksissä. Mutta nyt itse listaamiseen:
-pehmolelut, varsinkin äidin tekemä valkoinen ja resuinen otus
-mummo
-iltasadut
-aamupiirretyt viikonloppuisin (tyyliin Turtles ja Ankronikka jne.)
-muovikasseista askarrellut leijat
-itse tehdyt nuolipyssyt (nämä alkeelliset kapistukset koostuivat taivutetusta oksasta jonka päihin oli sidottu jokin naru)
-uiminen (tykkäsin pienenä ihan kamalasti uimisesta, kävin uimahallissakin usein viikoittain)
-kesällä mökillä oleminen
-Maria (ainut joka ymmärsi minua ja jakoi kanssani yhtä sairaan mielikuvituksen)

Tämä ei ollut kovin helppo tehtävä. Yleensä kun en muista mitään vanhoja juttuja. Jos joku tulee kysymään, että ”hei, muistatko silloin ja silloin kun tehtiin sitä ja sitä” niin useimmiten vastaukseni on ”en”. Tosin juuri tässä eräänä päivänä muistelimme Suvin kanssa kuinka joskus ala-asteella jouduimme rehtorin puhutteluun, koska tulostimme koulussa alastonkuvia Madonnasta. Ei siitä sitten sen enempää.

Tällä hetkellä on sellainen ”olenpas minä kusipää”-olo. En vielä tähänkään päivään mennessä ole oppinut ajattelemaan sanomisiani ennen kuin on liian myöhäistä. Harmi ettei itseään voi potkia munuaisiin. Voisin uuden vuoden lupauksena luvata yrittää olla parempi ja hitusen mukavampi ihminen.

Nyt voisin jatkaa upouuden Star Wars dvd boxini ihailua. Siinä on komeat ruotsinkieliset kannet. Yritän olla kuolaamatta liikaa. Sain sen hieman myöhäisenä synttärilahjana Marialta ja Ismolta. Never underestimate the power of the Force!