Tuntuu, että olen lähes hylkäämässä tämän blogin pikkuhiljaa. On sellainen olo että pitäisi kirjoittaa, mutta ei huvita eikä jaksa. Muodostumassa siis jonkinlaiseksi taakaksi tämä tyhjänpäiväisen asian suoltaminen. Jotain pitäisi tehdä, jos vaikka kesällä saisi ulkoasua muokattua sellaiseksi kuin haluaa, saattaisi tuoda lisää motivaatiota.
Suurimpia topikkeja elämässä tällä hetkellä ovat varmaan asunto ja kesätyö. Asunto löytyi, töitä ei. Tuleva kämppä (jos vuokranantaja vain pitää lupauksensa) on hirmukiva; melkein koulun vieressä, keskustaan n. 2 km, 44m2 ja vuokra 510€ + vesi 20€ per pää. Kaiken lisäksi saadaan olla koko toukokuu keskenämme tämänhetkisessä asunnossa. Tekee varmasti ihan hyvää mielenterveydelle, itse ainakin olen kokenut taas niin suuria vitutuskohtauksia että järki on meinannut lähteä. Se ei tosin ole mitään verrattuna esim. alkuvuoden olotilaan, jolloin oli hyvin lähellä, etten turvautunut fyysiseen palautteeseen. Töitä ei tosiaan ole siunaantunut, vaikka melkoisen ahkerasti niitä olen hakenutkin. Melkoinen vätysnysvä-olo, jos vielä toisenkin kesän olen tekemättä töitä.
Kaikkea kivaakin on tullut taas tehtyä, esim. matkustimme Helsinkiin katsomaan Dope Stars Inc:iä ja heti seuraavana päivänä oli Tampereella kyseisen bändin toinen keikka. Minä tykkäsin, vetivät hyvin livenä, vaikka eihän se mikään wow experience ollut. Ihan liian vähän ollut mitään keikkoja. Ennen kävi katsomassa parikin kertaa kuussa eri bändejä, nykyään paljon harvemmin.
Emir kotiutui takaisin Suomeen ja toi minulle matkamuistona Roomasta Uuden testamentin, jonka joku täti oli sille antanut. Kirja on sekä ranskaksi, italiaksi että englanniksi. Ehdin jo lukea Ilmestyskirjaa vähän matkaa. Eilen näin muutenkin paljon ihmisiä, kokoonnuttiin Bronxille grillaamaan, syömään ja muuten vaan roikkumaan. Kesäkesäkesä.
Haluan suositella kaikille sellaista brittiläistä komediasarjaa kuin Black Books. Hyvin pessimistinen, sarkastinen ja järjettömän hauska sekä nerokas sarja. Onpahan taas paljon katsomista joksikin aikaa.
Clandestination 