Elämän pieniä iloja

Sain tänään elämääni yhden historiallisen hetken lisää; ostin ensimmäistä kertaa elämässäni kortsuja (ei ole itse tarvinnut huolehtia näistä asioista aikaisemmin). Eihän sekään tietenkään onnistunut ongelmitta. Olin kävelemässä lähikauppaan ruokaostoksille ja ajattelin, että voisinpa huvikseni mitätöidä yhden tällaisen ”en ole koskaan”-asian. Vaikka sitten tasa-arvon nimissä tai jotain. Ilman mitään kummempia tunteita noukin kortsupaketin muiden ostosten joukkoon ja suuntasin kassalle. Kassatäti sähläsi jotain ja joutui ottamaan hinnan uudestaan joistain ostoksistani.

Kun lähdin kaupasta niin aloin tarkistaa kuittia, koska en oikein luottanut kassatädin taitoihin. Niinhän siinä kuitissa sitten luki että kortsut ja ruokakerma oli lyöty kassaan kahdesti, olin siis maksanut noin viisi euroa liikaa. Tarvoin takaisin kauppaan, kassalla ei silloin ollut muita, vähän matkan päässä vain laumallinen jotain amisviiksisiä mopopoikia. Näytin kuitin tätöselle, joka pahoitteli asiaa ja sanoi tekevänsä hyvityksen. Seuraavaksi täti kysyi: ”Olisiko sinulla antaa sitä?” Minä tietenkin ihmettelemään, että mitä täti mahtaa tarkoittaa. ”No sitä…pakkausta…”. Ahaa, kortsujani täti siis oli vailla, eipä vain kehdannut sanoa sanaa ääneen. Kaivoin ne sitten kassista samoin kuin ruokakerman ja sain uuden kuitin ja lähes 6€ takaisin. Hihittelin itsekseni kävellessäni kaupasta ulos. Jos joskus viisi vuotta sitten olisin joutunut samaan tilanteeseen, olisin varmaan hävennyt itseni maan alle, mutta nyt tilanne vain nauratti. Kotona tarkistin vielä hyvityskuitin ja huomasin riemukseni, että kassatäti oli evottanut siinäkin. Ruokakerma oli poistettu kahdesti, eli käytännössä sain sen siis ilmaiseksi.

Samalla tuli mieleen kun yksi päivä lähdin kävelemään linkkipysäkille, niin naapurin tummaihoinen pikkupoika seisoi pihassa puutarhaletku kädessään ja kysyi minulta ohimennessäni, ”Miksei tää toimi?”. Internetin turmelema mieleni kehitti heti vastaukseksi ”that’s because you’re a nigger” ja ”because you sir, are a faggot”, mutta onnistuin silti vastaamaan, että letku ei varmaan toimi koska toinen pää ei ole kiinni hanassa.

Lisää kivoja juttuja lapsista; eräs iltapäivä linkissä taaksemme istui nainen poikansa (väitellään edelleen Matin kanssa oliko kyseinen otus tyttö vai poika) kanssa. Kumpikaan meistä ei ollut jaksanut kaivaa mp3-soitinta esiin, joten jouduimme todistamaan kuinka riemuidiootteja yksilöitä maailmaan syntyy. Ensin lapsi kyselee äidiltään kaikkea turhaa _äärimmäisen_ retardilla äänellä, kuten saako bussin lattialle tiputtaa hiuksia. Seuraava kysymys onkin sitten jo huippuluokkaa: ”Äiti, hei äiti, miksei me olla patsaita? Miksei?!”. Äiti yrittää selittää että ihmiset ovat eläviä, patsaat eivät. Poika pitää pienen hengähdystauon ja lataa sitten: ”Äiti, miksei me olla palapelejä? Miksei äiti, miksei??!!!”. Tässä vaiheessa teki jo mieli tempaista tenava kattoluukusta pihalle.

Edelliset jutut eivät ole elämän pieniä pieniä iloja, mutta seuraava on; löysin aivan järjettömän hyvää ruisleipää kiitos Matin äidin. En jaksa penkoa roskiksesta tyhjää pussia katsoakseni sen nimen ja valmistajan, mutta tunnistan kyllä paketin kaupassa. Kyseinen leipä hakkaa jopa jälkiuunileivän. Jos olette suuria ruisleivän ystäviä niin voitte tiedustella minulta leivän nimeä, lupaan ottaa siitä selvää. Ihan turha tulla sanomaan minulle, että kaikki ruisleivät maistuvat samalle. Se on väärä mielipide.

Yritän jatkaa tätä positiivista asennetta ja muistaa aina blogatessa jatkossakin mainita elämän pienistä iloista. Löydän niitä kumminkin yllättävän usein, mutta niistä ei yleensä vaan muista mainita.

Advertisement

Queen – I want to break free

Aloitin tänään päiväni pelastamalla oravan. Aamulla (köh, päivällä) kun heräsin kävin katsahtamassa takapihalle ja takapihan oven vieressä istui naapurin mustavalkoinen kissa. Tunsin voimakkaita vierotusoireita kissoista joten avasin oven ja menin silittämään sitä. Ihmettelin kun hetken kuluttua kissa alkoi sohia tassuillaan oven edessä olevaa puista koroketta. Ihmettelin että hiirikö siellä on ja nostin kynnysmattoa. Ei ollutkaan hiiri, vaan puusäleikön alta paljastui aikaisemminkin takapihallamme vieraillut pieni ja söpö orava. Kissa oli ollut vaanimassa sitä. Tein paniikkiratkaisun ja heitin kissan sisälle ja paiskasin oven kiinni. Kissa oli ihan hämillään ja kynsi ovea. Päästin sen etuovesta ulos ja syöksyin takaisin häätämään oravan äkkiä pois takapihaltamme ettei kissa saisi sitä kiinni. Nimesimme Matin kanssa oravan Taalasmaaksi, kissa puolestaan saa luvan olla Transfer. To be continued.

Viime viikonlopun hengailin taas Jyväskylässä. Näin kavereita ja ajelin ympäriinsä. Sunnuntaina pidin Bronxilla lyhyehkön luennon huumeista ja maailmankaupasta. En onneksi yleensä jännitä esiintymistä, mutta luennointitaidoissa oli vielä parantamisen varaa.

Eilen oli tämän lukukauden toiseksi viimeinen tentti, aiheena kirjanpito. Säälin suuresti ihmisiä jotka ovat ammatiltaan kirjanpitäjiä, mahtaa olla tappavan tylsää. Enää jäljellä matikka ja sitten on tämän kevään osalta koulu ohi, paitsi jos onnistun failaamaan jonkun tentin. Sehän vasta harmittaisikin.

Sain eilen illalla järjettömän koodauskohtauksen. Huomasin, etten hallitse xhtml:n ja css:n perusteitakaan enää kunnolla, joten aloin raivokkaasti naputella koodia jossa ei ollut mitään järkeä eikä se todennäköisesti tulisi olemaan validiakaan. Turhauduin suuresti (kuten aina) huomatessani, etten osaa tehdä kaikkea mitä haluaisin, kuten käyttää jQueryä. Toivottavasti samanlainen innokkuus säilyisi, koska päätin kuitenkin suuntautua digimediaan.

Seuraava kappale tulee käsittelemään aihetta ”anime”, joten herkkänahkaisimmat voivat jättää lukematta. Tässä samalla tunnustan siis katsovani animea jonkin verran, nykyään melko pieniä määriä ja hyvin valikoivasti (I’m not an addict!). Tällä hetkellä meillä on Matin kanssa projektina katsoa sarjaa nimeltä Monster. Itse aloin katsoa kyseistä sarjaa jo ajat sitten, mutta aloitin alusta pari viikkoa sitten. Juuri Monsterin tyylinen anime on sellaista, jota katsoo suurella riemulla.

Paljon on myös elokuvia, joita pitäisi saada katsotuksi. Kesällä siis tuskin tulee olemaan tylsää, vaikka työttömänä olisikin.