Dansa med oss, klappa era händer

Tulipa tuossa täytettyä vuosia, yhteensä vuosia Maan päällä on nyt kertynyt kokonaiset 21. Ei kyllä vieläkään tunnu yhtään aikuiselta, ja hyvä niin. Jos nauru pidentäisi ikää niin Janin ja Marian onnittelujen vuoksi olisin varmasti saanut monta kuukautta lisää elinaikaa. En jaksanut mitenkään suuremmin juhlistaa tätä tapahtumaa. Perjantaina eli oikeana synttäripäivänä söimme Matin kanssa jäätelöä ja katsoimme Orpokodin, jonka sain Matilta lahjaksi, Kristiina Brask t-paidan lisäksi. Lauantaina Maria, Ismo ja Sanna kokoontuivat luoksemme syömään ja pelaamaan pleikkaria. Olin aivan heitä varten leiponut hyvin vittumaisen kakun, joka kuitenkin maistui odotettua paremmalle.  Sain Marialta ja Ismolta homoerotiikkaa tihkuvan kortin, jonka laitoin jääkaapin oveen. Teimme myös melko pikaisen reissun Passionin terassille, paitsi että terassi oli jo yhdeksän aikaan täynnä ja jouduimmekin sisätiloihin. Mukavat synttärit, sanon minä. Nyt pitäisi varmaan pohtia kulunutta vuotta ja huomata kuinka suuren henkisen kasvun ja aikuistumisen harppauksen olenkaan kokenut. Kummastakaan ei kuitenkaan näy jälkeäkään, ihan yhtä riemuidioottiolo on edelleenkin. Vuodessa on silti tapahtunut ihan pirusti kaikkea, positiivista lähinnä. Olen saavuttanut jonkinlaisen jatkuvan tyytyväisyyden ja tasapainon olotilan, kaikki tuntuu olevan suurimmissa määrin kunnossa, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Ettei nyt ihan lässytykseksi mene niin siirrytään muihin aiheisiin: viime viikolla vietimme muutaman päivän Matin vanhempien mökillä. Oli aivan järkyttävän hieno ilma ja kuinka rentouttavalta tuntuukaan kun voi vain löhötä tuolissa lukemassa kirjaa tai katsella veneestä järvimaisemia. Myös yöllinen saunominen ja uiminen kelpaa minulle. Pelasimme paljon Yatzia, Alfapetiä ja pöytälätkää.

Tänään suuntasimme pian herättyämme Finnconiin/Animeconiin Tamperetalolle. Viimeksi osallistuin kyseiseen tapahtumaan Jyväskylässä vuonna 2004. Hieman on osallistujamäärä kasvanut neljän vuoden sisällä. Ei tuntunut yhtään kotoisalta koko sen parin tunnin aikana jonka tapahtumassa vietimme. Muutamaan tuttuun oli kuitenkin kiva törmätä ja kojuista tarttui jopa mukaan pari Death Note korttia. Kävimme myös kuuntelemassa poskettoman huonon imageboard/4chan paneelin, jossa oli mudkippejä ja homoja. Kesti vain jotain puoli tuntia niin eipä sillä niin väliä, pakko oli osallistua kun kerran paikalla sattui olemaan.

Advertisement

Blood runs through your veins, that’s where our similarity ends

Viikonloppu sujui kepeästi Jyväskylässä. Ehdin nähdä paljon kavereita ja viihtyä perheenjäsentenkin seurassa. Löysin kierrätyskeskuksesta aivan mainion mustan yöpöydän, jossa on jopa tekonahkaverhoilu sivuissa. Aiemmin korvikkeena toiminut pahvilaatikko joutui väistymään sen tieltä. Tv-tason kun vielä jostain bongaisi, telkkari kun on tällä hetkellä ruuvattu jo vuoden palvelleeseen muoviseen lihalaatikkoon kiinni. Raahasin mukanani myös punaisen leivänpaahtimen, jonka sain porukoilta etukäteen synttärilahjaksi. Tämän lisäksi onnistuin vielä löytämään uudet farkut. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä kuinka suuri merkitys tällä on minulle, oikean kokoisten housujen hankkiminen ei ole minulle mikään maailman helpoin tehtävä. Leveä perse ja pitkät jalat ei ole kovin hyvä yhdistelmä jos housujen hankkimisesta on kyse. Olen myös nirso enkä suostu käyttämään vaaleita housuja enkä myöskään tule toimeen pillilahkeiden kanssa, mikä vaikeuttaa tätä prosessia entisestään.

Ehdin viikonlopun aikana katsomaan leffoja melko kiitettävästi. Ensin katsoin äidin kanssa Pedro Almodóvarin ohjaaman Volverin. Olen nähnyt sen aikaisemminkin, mutta teki mieli katsoa uusiksi. Itsekseni katsoin Sunset Blvd.:n ja Jesus Camp-nimisen dokumentin. Sunset Boulevard on 1950-luvun film noir klassikko, josta joskus näin pienen pätkän viestinnän pääsykokeessa ja sain vasta nyt katsottua sitten koko leffan. Hämärällä tavalla kiehtova leffa, myös hyvin dramaattinen ja tyylikäs. Jesus Camp taasen on indie dokumentti Yhdysvaltojen evankelisista kristityistä, dokumentissä keskitytään pääosin evankelisille lapsille tarkoitettuun leiriin, jossa lapsille opetetaan mikä on syntiä ja miten pitäisi elää ja kuinka pyytää voimaa Jeesukselta. Heti alussa pyörittelin vain päätäni kun leirin työntekijät kiertivät siunaamassa joka hemmetin asian leirikeskuksessa. ”Jeesus, oi Jeesus, älä anna sähkökatkoksen tai minkään muun paholaisen teon vaikuttaa näihin elektronisiin laitteisiin, aamen.” Todellisen repeämisen koin siinä vaiheessa kun salillinen lapsia siunasi George W. Bushin pahvinukkea. Lapsille saarnattiin näitä perinteisiä juttuja, että abortti on murha ja Harry Potter on saatanallinen (warlocks are the enemies of God!). Käytännössä lapsia siis aivopestiin täysin. Jokainen saa tietty päättää mihin uskoo ja miten uskoaan toteuttaa, niin kauan kuin siitä ei ole muille haittaa eikä omaa uskoaan tuputa muille ihmisille, jos he eivät sitä halua. En silti käsitä miksi ihmisten pitää tehdä elämästään niin vaikeaa ja pelotella vielä lapsensakin helvetillä ja jumalan vihalla, eiköhän elämässä olisi muutenkin ihan tarpeaksi kestämistä.

Ehdin vielä katsoa Suvin kanssa Little Miss Sunshinen ja Marian kanssa tänään Tidelandin. Little Miss Sunshine oli sellainen ihan mukava, kerran katsottava leffa. Pidin kaikkien eniten sarkastisesta itsemurhaa yrittäneestä homoenosta. Tideland vaikutti lupaavalta, mutta juoni osoittaui täydeksi kuraksi. Kesän aikana on tullut muutenkin katsottua järjettömän paljon leffoja, mutta varmaan parhaiten on jäänyt mieleen sellainen kuin In Bruges. Suosittelen.

Kasabian – Processed Beats

Viime viikonloppuna kansa kerääntyi Tampereelle juhlimaan Tammerfestia. Päädyinpä sitten sen aikaisemmin mainitun Paprika Korpsin keikan lisäksi myös töihin lauantaiksi. Samalla sain staff-tunnuksella varustetun access all areas-passin, mutta olin nössö ja hieman kipeäkin joten en mennyt ilmaiseksi katsomaan Swallow The Sunia ja Mokomaa, vaikka olisin päässyt. Tiistaina ratagolfasin ensimmäistä kertaa elämässäni kun suuntasimme yadin porukalla harrastamaan liikunnallisia aktiviteetteja. En voi sanoa että suuremmin kyseisestä lajista välittäisin, mutta sellainen ihan mukava fiilis golfauksesta jäi. Varsinkin kun on kesä ja aurinko paistaa ja vieressä kimaltelee järvi.

Kaiken turhan ajankäytön lisäksi saimme katsottua Ozin viidennen tuotantokauden loppuun ja aloitettua Lostin ensimmäisen kauden. Suostuin olemaan kiva ja edes yrittämään katsoa Lostia, koska armas toinen puoliskoni sitä vaati. Enhän minä nyt voi sanoa ei. Yritän siis olla ottamatta Lostia liian vakavasti. Katselunautintoa lisää tästä lähtien tänään hankkimamme 32″ LCD-näyttöinen tv. Noin kuukauden pohdinnan ja käytettyjen telkkareiden metsästämisen jälkeen päädyimme siis sijoittamaan nelisensataa tuohon laitteeseen. Mukavaa omistaa kerrankin toimiva ja uusi tv, entinen kun olisi tehnyt harakirin päivänä minä hyvänsä.

Kesälomalla olen pitkästä aikaa ehtinyt uppoutua kirjojen maailmaan yhtä intensiivisesti kuin joskus vuosi sitten. Opiskelu kun vie hyvin paljon aikaa ja intoa lukemiselta. Haluankin esitellä maailman parhaan fantasiasarjan: George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu. Vielä hieman yli vuosi sitten olisin väittänyt Robert Jordanin Ajan pyörän olevan Se fantasiasarja, mutta Tulen ja jään laulu on aiheuttanut sellaisia henkisiä fantasiaorgasmeja ettei ole tosikaan. Tarinaa ei kerrota yhden päähenkilön näkökulmasta, vaan jokaisessa luvussa kertoja vaihtuu. Yhden kirjan aikana tarina etenee lähes kymmenen eri ihmisen näkökulmasta. Henkilöhahmoihin pystyy uppoutumaan täysin ja juonenkäännösten takia joutuu välillä lähes haukkomaan henkeään. Tulen ja jään laulu on myös hyvin häpeilemätön ja raaka, päitä putoilee ja ihmiset panevat toisiaan ahkeralla tahdilla. Huomaan usein miettiväni sarjan tapahtumia, vaikka en olisi pariin tuntiin edes koskenut kirjaan.

Tämän hehkutuksen lopuksi voisin viihdyttää teitä (ainakin omasta mielestäni) mielenkiintoisella linkillä: The Top 20 Most Bizarre Experiments of All Time.

Baby, you make my heart beat faster

Paljon on ötököitä auton tuulilasiin liiskaantuntut sitten viime postauksen. Juhannus tuli ja meni, iloisin merkein. Ajeltiin porukalla Jyväskylään juhlistamaan keskikesän juhlaa. Aattona kiidimme Marian isän mökille syömään ja pelaamaan lautapelejä. Jatkoimme samaa rataa päästyämme vanhempieni luokse. Koko talo oli perinteisesti käytössämme. Juhannuksen hittipelejä olivat Trivial Pursuit ja Scrabble. Pelien lisäksi siis ylensyöntiä ja järjetöntä hihittelyä. Suvi ja Timokin kävivät kunnioittamassa meitä läsnäolollaan juhannuspäivänä. Jaoimme Suvin kanssa uusimmat juorut ja päivittelimme jälleen kerran ihmiskunnan typeryyttä ja varsinkin sitä, miksi kaikki idiootit, alkoholistit ja muut järkensä hukanneet sekä elämänsä failanneet päättävät lisääntyä. Jos älykkyysosamäärä ei riitä edes hampaiden kaiveluun niin kannattaako ihan välttämättä hankkia sellaista rääkyvää ja avutonta toukkaa siihen vielä riesaksi? Keskustelin samasta aiheesta äitini kanssa, joka kertoi ehdottaneensa kollegoilleen jo 90-luvulla, että lasten hankkiminen pitäisi olla luvanvaraista joillekin yksilöille. Oletteko esimerkiksi tienneet, että kunnilla on työntekijöitä, joiden yhtenä tehtävänä on opettaa vanhemmille, miten käydään kaupassa ja ostetaan perheelle ruokaa? Jotkut kun ovat niin uusavuttomia, että ruokkivat lapsensa valmispitsoilla, jos niilläkään. En edelleenkään ole kovin lapsirakas persoona, mutta kyllähän ne lapsetkin jonain päivänä kasvavat ihmisiksi, vain hyvin vajaiksi sellaisiksi jos vanhempia ei kiinnosta kasvatus tai lapsen huomiointi pätkääkään.

Takaisin vähän kevyempiin aiheisiin: juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna ajeltiin Marian kanssa Jyväskylän lähelle YAD:n kesäleirille kuvaamaan leiriläisiä. Jokainen sai päättää millaisen kuvan haluaa ja tehdä sitten mieleisensä kehykset. Itse olin hieman epävarma ottamieni kuvien suhteen, mutta toivottavasti kaikki olivat suht tyytyväisiä kuviinsa.

Teimmepä sitten myös sellaisen virheen, että käväisimme Turussa ja Ruisrockissa. Turku sinänsä oli ihan mukava, kävimme syömässä ja kiertelimme kauppoja, mutta langetkoon Iso Viha Ruiscockin päälle. Päivä sujui kuitenkin leppoisasti, ehdimme makoilla nurmella ja katsella hyviä keikkoja (Porcupine Tree, Raised Fist, The Sounds) sekä päättää päivän Ministryyn, joka nyt ei minua ainakaan järjettömästi sykähdyttänyt. Poistumishetken koittaessa valtasi taas perinteinen mitä-minä-täällä-taas-teen-tunne. Kaksi suurta bändiä lopetti samaan aikaan ja tuhannet ihmiset alkoivat valua pientä metsätietä pitkin kohti sivistystä. Kunnon pingviinimarssia siinä sitten mentiin pari kilsaa. Keskustaan ajavat bussit olivat tietenkin aivan täynnä ja ihmiset lähes tappelivat hampaat irvessä mahtuakseen busseihin sisälle. Onneksi Ismo jaksoi ajaa koko matkan takaisin Tampereelle, itse nukahdin melko nopeasti vaikka tarkoitus oli pitää kuski hereillä.

Saimme myös vihdoinkin järkättyä tuparit viime viikonloppuna. Aluksi paikalle kokoontui MariaIsmoKimAmalia-kokoonpanon lisäksi joitakin luokkatovereita. Suurin osa päätti poistua takavasemmalle kun Matin kaveriporukka teki äänekkään sisääntulon. Ei siinä mitään, hyviä tyyppejä vaikka melko riehakkaita ovatkin. Tapasin viimein loputkin Matin lähimmästä kaveripiiristä. Lisäksi tutustuimme yhteen naapuriimme, joka vaikutti hyvin rennolta. Hyllystä löytyi samoja levyjä ja leffoja kuin meiltäkin. Illalla jatkoimme porukalla Rumaan, kaupungin ainoaan baariin johon suostun maksamaan 5€ sisäänpääsymaksun. Sain ajaa kaverin isän autolla, joka kulki kuin unelma ja vei bensaa painajaismaisen paljon. Hyvin mukava ilta siis mielestäni.

Tänään oltiin pienellä porukalla piknikillä Pyynikin rannassa. Kasoittain ruokaa ja juomista, jonka saimme keskenään syödä kun ihmisiä ei ilmaantunut enempää paikalle. Pelasin myös krokettia pitkästä aikaa, ihan viihdyttävä peli. Torstaina olisi luvassa Paprika Korpsin keikka, parasta olla hyvä kun liputkin maksoivat 12€.

Sellainen pieni maininnan arvoinen asia tähän loppuun, että sain valmiiksi ensimmäiset ihan itse tekemäni nettisivut. Löytyvät tällä hetkellä osoitteesta http://www.kiks-it.co.cc/. Kaitpa ne melko näppärät ja selkeät ovat, vaikkakin yksinkertaiset. Suosittelen muuten aloittelijoille sellaista sivustoa kuin Listamatic, sieltä löytyy helposti toteutettavia navigaatiovalikkoja, joita voi itse muokata haluamakseen. Jos jotain palautetta noista sivuista tulee mieleen niin otan ajatuksenne mielelläni vastaa. Myöhemmin sivuille on tulossa vielä ainakin kuvagalleria. Turha muuten nurista jos sivut eivät mene validaattorista läpi, myönnän unohtaneeni tarkistaa lopullisen version. Parannusta siis tähänkin luvassa.