Ohita navigointi

Viikonloppu sujui kepeästi Jyväskylässä. Ehdin nähdä paljon kavereita ja viihtyä perheenjäsentenkin seurassa. Löysin kierrätyskeskuksesta aivan mainion mustan yöpöydän, jossa on jopa tekonahkaverhoilu sivuissa. Aiemmin korvikkeena toiminut pahvilaatikko joutui väistymään sen tieltä. Tv-tason kun vielä jostain bongaisi, telkkari kun on tällä hetkellä ruuvattu jo vuoden palvelleeseen muoviseen lihalaatikkoon kiinni. Raahasin mukanani myös punaisen leivänpaahtimen, jonka sain porukoilta etukäteen synttärilahjaksi. Tämän lisäksi onnistuin vielä löytämään uudet farkut. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä kuinka suuri merkitys tällä on minulle, oikean kokoisten housujen hankkiminen ei ole minulle mikään maailman helpoin tehtävä. Leveä perse ja pitkät jalat ei ole kovin hyvä yhdistelmä jos housujen hankkimisesta on kyse. Olen myös nirso enkä suostu käyttämään vaaleita housuja enkä myöskään tule toimeen pillilahkeiden kanssa, mikä vaikeuttaa tätä prosessia entisestään.

Ehdin viikonlopun aikana katsomaan leffoja melko kiitettävästi. Ensin katsoin äidin kanssa Pedro Almodóvarin ohjaaman Volverin. Olen nähnyt sen aikaisemminkin, mutta teki mieli katsoa uusiksi. Itsekseni katsoin Sunset Blvd.:n ja Jesus Camp-nimisen dokumentin. Sunset Boulevard on 1950-luvun film noir klassikko, josta joskus näin pienen pätkän viestinnän pääsykokeessa ja sain vasta nyt katsottua sitten koko leffan. Hämärällä tavalla kiehtova leffa, myös hyvin dramaattinen ja tyylikäs. Jesus Camp taasen on indie dokumentti Yhdysvaltojen evankelisista kristityistä, dokumentissä keskitytään pääosin evankelisille lapsille tarkoitettuun leiriin, jossa lapsille opetetaan mikä on syntiä ja miten pitäisi elää ja kuinka pyytää voimaa Jeesukselta. Heti alussa pyörittelin vain päätäni kun leirin työntekijät kiertivät siunaamassa joka hemmetin asian leirikeskuksessa. ”Jeesus, oi Jeesus, älä anna sähkökatkoksen tai minkään muun paholaisen teon vaikuttaa näihin elektronisiin laitteisiin, aamen.” Todellisen repeämisen koin siinä vaiheessa kun salillinen lapsia siunasi George W. Bushin pahvinukkea. Lapsille saarnattiin näitä perinteisiä juttuja, että abortti on murha ja Harry Potter on saatanallinen (warlocks are the enemies of God!). Käytännössä lapsia siis aivopestiin täysin. Jokainen saa tietty päättää mihin uskoo ja miten uskoaan toteuttaa, niin kauan kuin siitä ei ole muille haittaa eikä omaa uskoaan tuputa muille ihmisille, jos he eivät sitä halua. En silti käsitä miksi ihmisten pitää tehdä elämästään niin vaikeaa ja pelotella vielä lapsensakin helvetillä ja jumalan vihalla, eiköhän elämässä olisi muutenkin ihan tarpeaksi kestämistä.

Ehdin vielä katsoa Suvin kanssa Little Miss Sunshinen ja Marian kanssa tänään Tidelandin. Little Miss Sunshine oli sellainen ihan mukava, kerran katsottava leffa. Pidin kaikkien eniten sarkastisesta itsemurhaa yrittäneestä homoenosta. Tideland vaikutti lupaavalta, mutta juoni osoittaui täydeksi kuraksi. Kesän aikana on tullut muutenkin katsottua järjettömän paljon leffoja, mutta varmaan parhaiten on jäänyt mieleen sellainen kuin In Bruges. Suosittelen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: