Ohita navigointi

Yritän parhaani mukaan vältellä matikan laskuja sekä Microsoftin online oppimateriaalien lukemista, joten päätinpä pölliä täältä tällaisen jutun (melko samanlainen kuin aikaisempi perusta bändi-meme, mutta who cares?):

CD cover meme

1. Generate a name for your band by using WikiPedia’s random page selector tool, and using the first article title on whichever page pops up. No matter how weird or lame that band name sounds.

2. Generate an album title by cutting and pasting the last four words of the final quote on whichever page appears when you click on the quotationspage’s random quote selector tool. No matter what those four words turn out to be.

3. Finally, visit Flickr’s Most Interesting page — a random selection of some of the interesting things discovered on Flickr within the last 7 days — and download the third picture on that page. (Even better: Click on this link to get a Flickr photo that’s licensed under Creative Commons.) Again — no cheating! You must use the photo, no matter how you feel about it.

4. Using Photoshop (or whatever method you prefer), put all of these elements together and create your very own CD cover, then upload it to the CD Cover Meme photo pool.

Tuotokseni:

cdcover2.jpg

Mainokset

Lähiaikoina on tullut tehtyä kaikkea kivaa. Kouluahertamisen ohella jotain vaihtoehtoista tekemistä onkin kaivattu. Ensinnäkin käytiin porukalla katsomassa Tim Burtonin uusin leffa Sweeney Todd. Visuaalisesti lähes täydellinen leffa ja vaikka muuten inhoankin yleensä musikaaleja (Rocky Horror Picture Showta ei lasketa) Sweeney Toddin musiikit olivat kuitenkin ihan mukavia eivätkä ärsyttäneet oikein missään vaiheessa. Latasin jopa leffan soundtrackin. Lisäksi kävimme gaylaamassa. Minähän olin lähes pohjattoman huono, mutta gaylaaminen on silti mielekästä. Janikanikin vietti jonkin aikaa Tampereella. Viihdyimme Transformersien, Hellraiserin ja Playstationin parissa.

Vietimme viime perjantaina luokan kesken saunailta vol. 2:sta. Osanottajia oli aikaisempaan kertaan verrattuna puolet vähemmän, mutta ei se mitään. Illan keskipisteenä oli Juuson epämuodostunut takaraivo. Nyt voisikin olla taas aihetta juhlimiseen, koska pääsin läpi kaikki ohjelmistokehityksen helvetilliset perusteet-kurssin tentit. Uskaltaa jo lähes hengittää vapaasti ja jopa nukkua öisin. Nukkumista ja muuta elämää ovatkin häirinneet taas muutamat epämiellyttävät tekijät. Yksi näistä tekijöistä ei vain tunnu tajuavan/välittävän aiheuttamastaan haitasta. Eihän tässä itsekään tietysti täydellinen ole ja voisi joskus vaikka oppia ilmaisemaan asiansa hieman korrektimmin. Sitä odotellessa voisi alkaa stressata taas asunnosta ja kesätyöpaikasta.

Olisi varmaan taas aika päivittää elämäänsä. Harmi vaan ettei mitään mullistavaa ole tapahtunut. Sellaista, mitä lukiessaan ihmiset haukkoisivat henkeään, laskisivat alleen tai joisivat pullollisen Tolua. Lähinnä olen kamppaillut koulun kanssa kuin jokin hintelä fantasiakirjojen antisankari, joka ei edes osaa pitää miekkaa kädessään saati erottaa hevosen eri päitä toisistaan. Kunpa minustakin kehittyisi tässä taistelussa jumalallisen taitava soturi, joka loppujen lopuksi pelastaa maailman tai edes opiskelu-uransa. Lisäksi olen hajoillen seurannut vallitsevaa keskustelua Suomen sensuurilaista. Muutenkin tuntuu taas siltä, että käsitteen ”hyvinvointivaltio” saa melko pian heittää menemään.

Olisipa ihan älyttömän kiva saada oma Playstation 2.  Hirveät himot pelata kaikkia eri pelejä. Veli kaivoi kaapin kätköistä legendaarisen Crash Team Racingin. Haastankin täten Marian ultimaattiseen otteluun.  Lauantaina pelasin kahteen asti yöllä Miinan kanssa Singstaria ja Guitar Herota. Kaikista ennakkoluuloistani huolimatta Singstar osoittautui järjettömän viihdyttäväksi peliksi. Biisit pystyy vetämään läpi hymisemällä tai muuten vain ulisemalla, jos ei huvita yrittää laulaa kunnolla. Pärjäsin vieläpä yllättäen hyvin ottaen huomioon, että Miina on tahkonnut kyseistä peliä melkoisen paljon lähiaikoina.

Mikähän kumma siinä on kun joka kerta vieraillessani vanhalla asuinpaikkakunnallani onnistun törmäämään epämiellyttäviin, jumittuneisiin puolituttuihin, jotka pukeutuvat ”Thank God I was born white”-paitoihin. Silloin tekee aina mieli kiskaista mummolta rollaattori ja harjoittaa sillä (seksuaalista) väkivaltaa näitä ihmisiä kohtaan.

Joku voisi pleikkarin lisäksi muuten tarjota minulle kesätöitä. Rahaa ja järkevää työkokemusta olisi kiva saada. Lapsien hoitamisesta kun ei pahemmin ole hyötyä oman uravalintani kannalta.

Ihan näin aluksi varoitus: tämä blogipostaus tulee sisältämään aivan karmean laatuisia, kamerapuhelimella otettuja kuvia. Voin kuvitella kuinka kaikki valokuvaajakaverini harkitsevat seppukun suorittamista havaitessaan tämän. Teki niin pahaa muokata niitä fotarilla että melkein oksentelin pitkin näyttöä. Mutta sisältöhän on kaikista tärkein.

Koko tämä viikko ja sitä edellinen ovat olleet aivan äärettömän über stressaavia. Järki alkaa pikkuhiljaa jo jäätyä ja nukkumaan mennessä silmissä vilisevät SQL taulukot ja koodinpätkät. Kaiken kukkuraksi jouduin eilen tekemään ciscon labratehtävää kahdestaan erään luokkatoverin kanssa opettajan valvovan silmän alla, koska kaikki muut ahkerat opiskelijat olivat ottaneet hatkat tai sitten jättäneet kokonaan tulematta. Illalla kuitenkin helpotti yadin kokouksen ja hyvän seuran ansiosta. Lisäksi vapautimme Matin kanssa sisäiset lapsemme (joita hyvin harvoin pidämme edes piilossa) ja rakensimme tämän talven ihka ensimmäisen lumiukon.

snowman.jpg

Olen ylpeä lopputuloksesta. Vähän veikkaan että naapurit eivät ole ihan yhtä innoissaan tästä taideteoksesta. Jos teitä ihmiset ahdistaa ja maailma tuntuu pahalta, niin menkää ulos ja rakentakaa lumiukko. Se helpottaa.

Lumisen koitoksen jälkeen vaihdoimme persoonia keskenämme pukeutumalla toistemme vaatteisiin.

changes.jpg

Voiko joku muka huomata jotain eroa päivittäiseen pukeutumiseemme? Tuskin. Ollaan selkeästi niin samiksia.

Kati saapui Tampereelle viihdyttämään minua läsnäolollaan. Linkissä tullessamme jotkut olivat niin kännissä etteivät edes tajunneet missä kaupungissa olivat, joten joutuivat jäämään heti yhden pysäkin jälkeen pois. Hyvin mahtoi mennä.

Elämää piristääkseni ja maallista mammonaa haaliakseni päätin perustaa bändin. Jäsenet yhtyeeseeni hankin koe-esiintymisten perusteella. Ne saavat paikan joilla on parhaimmat kuteet ja lävistetyimmät naamat. Bändin nimeksi tulee Command HQ. Soitamme himokkaan raivokasta tuomiopäivämetallia höystettynä emotionaalisilla välipyrskähdyksillä. Pikanttia lisämakua on antamassa teurastamiemme vauvojen kuolinkiljahdukset. Meistä tulee huippusuosittuja kaikkien pitkätukkakirkonpolttajien keskuudessa hittilevymme ”To deny our nothingness” (jonka kansikuva löytyy täältä) jälkeen. Jopa niin suosittuja, että Quentin Tarantino päättää ohjata Command HQ:sta kertovan elokuvan, jossa Metallican jäsenet näyttelevät meidän bändiämme. Lopulta kaikki Command HQ:n jäsenet minua lukuunottamatta löytävät pelastuksen Hello Kittystä ja päättävät, ettei hevin soittaminen ole tarpeeksi söpöä ja vaaleanpunaista. Teemme kompromissin ja päädymme veivaamaan parin vuoden ajan saatanallisia versioita lastenlauluista.

Tällainen on minun bändini, millainen sinun bändisi on?

en.wikipedia.org/wiki/Special:Random
Ensimmäinen artikkeli sivulla on bändisi nimi.

quotationspage.com/random.php3
Viimeisen lainauksen neljä viimeistä sanaa ovat albumisi nimi.

flickr.com/explore/interesting/7days/
Sivun kolmas kuva on albumisi kansi.

Uusi vuosi oli ja meni ja koulu alkoi, ohjelmoinnin merkeissä. Haluaisiko joku opettaa minulle Javaa, en tajuu. Lisäksi olen taas kuumeessa ja kiroan kipeää kurkkuani. Ostetaan hyvä vastustuskyky, mihin hintaan tahansa.

Marian kanssa suunnittelimme jo vuotta 2008. Listaamme kaikkia lähinnä paskoja kauhuleffoja, jotka on tarkoitus katsoa kuluvan vuoden aikana. Pitäähän sitä nyt elämässä olla tavoitteita. Erittäin lupaavia zombi-leffoja löytyi paljon, samoin japani-kauhua.

Ikävää etten ole tajunnut koskaan listata kaikkia näkemiäni bändejä, lukemiani kirjoja ja näkemiäni leffoja. Niitä kaikkia nimittäin löytyisi  melko valtavasti. Olisi mielenkiintoista pitää jonkinlaista listaa yllä ja tarkastella mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä ja nähtyä. Ehkä vielä joku päivä inspiraation iskiessä jaksan jonkinasteisen listan kasata.

Näin kohta vaihtuvan vuoden kunniaksi päätin lootusasennossa mietiskellä, mitä musiikkia olen viimeisen vuoden aikana kuunnellut ja mikä on erityisesti tehnyt vaikutuksen. Vuorossa siis vuoden 2007 parhaat levyt top5 ja parhaat biisit top 5. Listani eroavat perinteisistä vuoden parhaat-listoista siten, että levyjä/kappaleita ei välttämättä ole julkaistu vuonna 2007. Top vitoseen on siis valittu musiikkia, joka herättää muistoja kuluneelta vuodelta ja on soinut ahkerasti stereoissa/koneella.

Levyt top 5:

The Orders-Quilt and Confusion

Kävin joskus viime talvena Ilokivessä katsomassa Ordersin keikkaa kun kaverit houkuttelivat mukaan ja ostin samalla kyseisen levyn. Kannatti olla taas kertaalleen ennakkoluuloton. The Orders on sellaista Interpol-poljennolla varustettua synkiö-musiikkia.

Deftones-Around the Fur

Heräsin Deftonesiin melko myöhään, mutta onneksi en sentään nukkunut onneni ohi. Tästä levystä tulee lähinnä mieleen kaikki pitkät nörttäyssessiot.

Refused-The Shape of Punk to Come

Levy täynnä loistavia lyriikoita ja punk/hardcore kieroilua. Varsinkin viime keväänä tätä tuli huudatettua käsittämättömin määrin.

The Smiths-Strangeways Here We Come

Kokonaisuutena kaikkein vahvin Smiths-levy ja hyvinkin mieluisa sellainen. Tästä tulee Maria mieleen ja se pari viikkoa, jonka ajan asuin Marian ja Ismon luona.

Rise Against-Revolutions Per Minute

Kuuntelin tätä paljon kun vielä asuin Jyväskylässä, kesällä varsinkin. Varmaan paras Rise Againstin levy.

Biisit top 5:

Muse-Bliss

En ole koskaan fanittanut Musea ja ainoan omistamani levynkin myin pois, mutta Musella on monia yksittäisiä kappaleita jotka saavat kylmät väreet juoksemaan pitkin selkää. Bliss oli menneen syksyn tunnari ja siitä tulee lähes automaattisesti Matti mieleen.

Muse-Map of the Problematique

Jotenkin aivan käsittämättömän hieno kappale.

Bad Religion-Modern Man

Bad Religion on ollut in jo pidempäänkin, mutta muutamaa kappaletta on täytynyt tahkota erityisen paljon tämän vuoden aikana, ja Modern Man on yksi niistä. Nokkelat sanoitukset.

Tool-Vicarious

Muistuu mieleen kun työskentelin YAD:lla ja ajelin paljon autolla ja Vicarious soi usein radiossa.

Paprika Korps-Mind Explorer

Paprika Korps oli tämän vuoden uusi löytö. Mind Explorerista tulee mieleen kesän festarit ja varsinkin Jurassic Rock, jossa näin bändin livenä.

Kohti uutta vuotta ja uutta musiikkia joka vain odottaa tulevansa löydetyksi.

Joulu taisikin melko pitkälti olla tässä. Jotain on kyllä pielessä; ei ole yhtään ähky olo ja lisäksi keitin äsken nuudeleita vaikka kaappi on täynnä ruokaa.

Kummatkin mummot olivat viettämässä meillä joulua.  Yritin piiloutua kirjani taakse nauramaan, kun mummot yhdessä katsoivat Kauniita ja rohkeita ja yrittivät pysyä mukana tapahtumissa. ”Onko tuo nyt sen yhden lapsi?” ”Eiku se on se Ridgen veljenpojan tytär!” Eikä tässä vielä kaikki: joulukonserttia katsoessaan mummot yhtyivät kuorossa mukaan laulamaan joululauluja. ”Jeeeesus tullut oooon!”.

Joulupukki toi uuden puhelimen ja Maria toi uuden kahvikupin. Se on ihana ja juon siitä tästä lähtien aina kahvia. Lisäksi sain ainakin kaksi leffaa, kaulaliinan (erityisen hienon sellaisen), lapaset, sukat, Tiuhti ja Viuhti mukin ja lautasen sekä suklaasydämiä. Heti tavaranjakoprosessin jälkeen livahdin viemään Kimille lahjaa ja ajelemaan Marian ja Oonan kanssa. Myös Emirin kutsu kävi, joten vietin jouluaatostani pari tuntia ABC:llä juoden kahvia ja keskustellen mm. eri suihkusaippuoista.

Joululomaani on ilmaantunut häiritsemään eräs seikka: en saa millään nukuttua kunnolla. Syy siihen on erään hiiliperäisen organismin puuttuminen lähiympäristöstäni, niin ainakin luulen. Mutta ei se mitään.

Nyt alkaa pikkuhiljaa olemaan oksettava olo.

Minuun on aivan varmasti asennettu jokin omituisia ihmisiä houkutteleva mikrosiru. Se lähettää tasaisin väliajoin jollain tuntemattomalla taajuudella pulsseja, joihin vain kieroutuneet kukkahattutädit ja muut mummelit reagoivat. Joko tästä tai jostain muusta syystä onnistun turhan usein houkuttelemaan läheisyyteeni ylipuheliaita tai muuten vaan hassahteina tätejä, jotka ehtivät ah niin loputtoman pitkältä tuntuvan bussimatkan aikana kertomaan sekä omansa että tyttärenpojan kummitädin kaiman ja tämän koiran koko elämäntarinan. En enää tee sitä virhearviota, että istun ruuhkaisessa bussissa harmittomalta näyttävän tätösen viereen, varsinkaan jos en ole ehtinyt kaivaa mp3 soitinta esiin. Erityisesti sellaisina päivinä, jolloin empatiavarastot on käytetty täysin loppuun, ei kiinnosta viettää linkkimatkaa nyökkäilemällä ja hymähtelemällä tuntemattoman ihmisen turhimmista turhimmille jorinoille. Ymmärrän täysin yksinäisiä mummoja, joilla ei ole elämässään ketään kenelle jutella, mutta vinksahtaneet tädit ovat aivan eri asia. Tästä huolimatta osaan aina käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla ja hyvät käytöstavat muistaen. Teitittelen jopa, kyseessä kun on kuitenkin huomattavasti vanhempi ihminen.

Jotta en joutuisi täysin väärinymmärretyksi, niin sanottakoon, että minusta on ok jos ihmiset tulevat puhumaan minulle. Vastaan mielelläni ja saatan jopa alkaa keskustelemaan jos aihe kiinnostaa, no problem. Randomit elämäntarinaansa ja päivän askareitaan kertaavat vilijonkat eivät vain ole sama asia. Toisaalta, joskus nämä tädit onnistuvat kehittämään niin legendaarisia lausahduksia ja teorioita, että tapaaminen muuttuu lähes viihdyttäväksi. Nokian saastunut vesi -skandaali ja ihmisten sairastuminen johtuvat siitä, että satoi lunta, eikö niin? Lumi on niin paha asia kun sitä on kerralla paljon.

Joulu tulee. Minulla on suklaakalenteri josta avaan joka aamu yhden luukun. Pysyy hyvin päivissä mukana. Miksi vain joulukuussa täytyy olla kalenteri? Olisi paljon mukavampaa jos saisi joka aamu avata luukun ja saada palan suklaata. Lisäksi tietäisi aina missä päivässä mennään.

Tänään lähetin kolme joulukorttia. Porukoille ja mummoille. Inhoan kaikkia yli-ihania joulupukki/enkeli/jeesuslapsi -kortteja, joten etsin muutaman kriteerini täyttävän hieman hillitymmän, mutta nätin kortin. Eilen paketoin joululahjoja suurella innolla samalla kun katsoin leffan 300. Paketointi on kivaa. 300 oli komea elokuva ja hyvinkin viihdyttävä. Tärkeintä koko leffassa olivat tietenkin kohdat ”this is spartaaaaa!” ja ”tonight we dine in hell”.

Kouluprojekti alkaa olla hyvällä mallilla, nyt vain pitäisi alle viikossa kirjoittaa kolme esseetä. Hyvinhän tässä ehtii.

Nyt se sitten tapahtui. Valontuoja.netin lähestyvän kuoleman vuoksi jouduin pakenemaan blogi kainalossa wordpressin suojiin. Eihän tämä hääppöistä ole, mutta kyseessä onkin väliaikainen pakolaisleiri ratkaisu. Ismo oli kiva (kuten aina) ja osti minulle domainin clandestination.org, joka joskus hamassa tulevaisuudessa tulee alistumaan tahtooni. Ensin tarvitsen hieman enemmän nörttitaitoja.

Nyt jotkut tietenkin miettivät, että mikä helvetin clandestination. Tarina on yksinkertaisuudessaan se, että en pystynyt rekisteröimään wordpressiin wallawallaa. Niinpä kehitin uuden nimen blogilleni yhdistämällä sanat clandestine (salainen, kätketty) ja destination (kohde, määränpää). Että näin. Olen luonut hirviön.

Tänään (tai oikeammin eilen) juhlistimme itsenäisyyspäivää Marian ja Ismon luona katsomalla linnanjuhlia ja syömällä paljon/liikaa. Sitä ennen onnistuimme Oonan ja Tuomaksen kanssa eksymään keskustaan keskelle valtavaa väkijoukkoa. Ihmiset eivät olleet kivoja, mutta ilotulitus oli.

Seuraavan tekstipätkän kirjoitin eilen joskus yhden aikaan yöllä, jolloin sivuni katosivat altani yllättäen. En jaksa harrastaa itsesensuuria, vaan julkaisen yölliset ajatukseni tässä samassa.

Maria haastoi minut listaamaan asioita, jotka tekivät minut lapsena iloiseksi. Idea on ihanasta Erlend Loen Supernaiivi -kirjasta, joka kaikkien pitäisi lukea. Varsinkin jos tuntee olevansa hieman eksyksissä. Mutta nyt itse listaamiseen:
-pehmolelut, varsinkin äidin tekemä valkoinen ja resuinen otus
-mummo
-iltasadut
-aamupiirretyt viikonloppuisin (tyyliin Turtles ja Ankronikka jne.)
-muovikasseista askarrellut leijat
-itse tehdyt nuolipyssyt (nämä alkeelliset kapistukset koostuivat taivutetusta oksasta jonka päihin oli sidottu jokin naru)
-uiminen (tykkäsin pienenä ihan kamalasti uimisesta, kävin uimahallissakin usein viikoittain)
-kesällä mökillä oleminen
-Maria (ainut joka ymmärsi minua ja jakoi kanssani yhtä sairaan mielikuvituksen)

Tämä ei ollut kovin helppo tehtävä. Yleensä kun en muista mitään vanhoja juttuja. Jos joku tulee kysymään, että ”hei, muistatko silloin ja silloin kun tehtiin sitä ja sitä” niin useimmiten vastaukseni on ”en”. Tosin juuri tässä eräänä päivänä muistelimme Suvin kanssa kuinka joskus ala-asteella jouduimme rehtorin puhutteluun, koska tulostimme koulussa alastonkuvia Madonnasta. Ei siitä sitten sen enempää.

Tällä hetkellä on sellainen ”olenpas minä kusipää”-olo. En vielä tähänkään päivään mennessä ole oppinut ajattelemaan sanomisiani ennen kuin on liian myöhäistä. Harmi ettei itseään voi potkia munuaisiin. Voisin uuden vuoden lupauksena luvata yrittää olla parempi ja hitusen mukavampi ihminen.

Nyt voisin jatkaa upouuden Star Wars dvd boxini ihailua. Siinä on komeat ruotsinkieliset kannet. Yritän olla kuolaamatta liikaa. Sain sen hieman myöhäisenä synttärilahjana Marialta ja Ismolta. Never underestimate the power of the Force!

 Alan pikkuhiljaa palailla zombi-olotilasta takaisin elävien kirjoihin. Joskus elävätkin kuolleet tekevät comebackin. Keuhkoissani asustaa edelleen jokin limainen ulkoavaruuden alieni, joka ei suo minulle rauhallisia yöunia. Menisi jo muualle piinaamaan.

Heittäydyin eilen rankaksi ja ostin uuden imurin. Viikon kohokohta. Hypehypehype. Se on sininen, pieni ja ketterä. Ei kuitenkaan täytä veroilmoitusta puolestani tai aliverkota. Harmi, imureissa pitäisi olla lisäominaisuutena automaattinen aliverkotus.

Lähiaikoina koulu on vienyt yhä enemmän aikaani. Kun yrittää olla tällainen hyvä oppilas niin päätyy viettämään monta tuntia koneen ääressä koodaten. Stressitaso alkaa pikkuhiljaa nousta, mutta jos vain saan pidettyä itseni edes suurin piirtein yhtä tuotteliaana kuin tähän asti niin saatan selvitä hengissä jouluun asti.

Koulustressistä ja kaikista yleisistä ärtymyksen aiheuttajista huolimatta olotilani on kovin seesteinen. En muista milloin olisi ollut viimeksi näin tasapainoinen olo. Maailmantuskakin on lievittynyt muutamalla asteella. Toivottavasti kyseessä ei ole mikään keuhkoalienin aiheuttama harha, joka haihtuu ja vie kaiken orastavan positiivisuuden mukanaan. Eihän se nyt olisi mielekästä.